EMMA-museossa 21.6.2017–7.1.2018 esillä olleen Ernst Mether-Borgströmin 100-vuotisnäyttelyn kuraattori Hanna Mamia-Walther :
Kuva: Mether-Borgströmin säätiön kokoelma
Modernismi rantautui hitaasti suomalaiseen kuvataiteeseen ja myös Ernst Mether-Borgström (1917–1996) empi pitkään kokonaan abstraktiin kuvakieleen siirtymistä. Vaikka hän oli luonteeltaan varovainen ja harkitseva, hän suhtautui kuitenkin avoimen uteliaasti uusiin vaikutteisiin ja seurasi tiiviisti mitä kansainvälisellä kentällä tapahtui: ruotsinkielisyys mahdollisti pohjoismaisten lehtien seuraamisen, kirjakaupasta saattoi löytää kansainvälisiä taidekirjoja ja lukuisat opintomatkat esimerkiksi Ranskaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin olivat tärkeässä roolissa tyylin kehittymisen kannalta. Abstrakteihin suuntauksiin liitetty teoreettisuuden vaade epäilytti aluksi Mether-Borgströmiä. Hän ei pitänyt itseään teoreetikkona, vaan halusi perustaa tekemisensä intuition ja tunneilmaisun varaan. Hän pelkäsi liian suunnitelmallisuuden katkaisevan yhteyden intuitioon. Mether-Borgström kuitenkin luetaan itseoikeutetusti kuuluvaksi suomalaisen abstraktin taiteen pioneereihin, sillä hän teki ensimmäiset ei-esittävät teoksensa jo 1940-luvulla.
Mether-Borgström osallistui aktiivisesti näyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla kaikkiaan kuudella vuosikymmenellä. Hänet opittiin tuntemaan aluksi nimenomaan graafikkona, vaikka hän maalasi koko uransa ajan. Hän ei jättänyt grafiikkaa missään vaiheessa, vaan se oli tärkeässä roolissa monessa uran käännekohdassa, auttaen kehittelemään ilmaisua eteenpäin.
Kuva: Mether-Borgströmin säätiön kokoelmat
Värin merkitys kasvoi Mether-Borgströmin tuotannossa pikkuhiljaa, ollen viimeiset vuosikymmenet teosten tärkein sisältö. Hän tutki teoksissaan värien vaikutusta toisiinsa ja niiden intuitiivista kokemista, väreille antautumista. Tämän ajatuksen esille tuominen ja välittäminen yleisölle on ollut tärkeä ohjenuora tämän näyttelyn ripustusta ja arkkitehtuuria suunniteltaessa.
EMMAn näyttelyn teokset on ripustettu pääosin aikajärjestykseen. Näyttely esittelee taiteilijanpitkän ja monipuolisen tuotannon osa-alueet ja aikakaudet, toki tilan suomissa rajoissa. Esillä on myös taiteilijan henkilökohtaista arkistomateriaalia, teosluonnoksia sekä toteutuneita suunnitelmia mainosgraafikkoajoilta. Lisäksi taiteilijan persoonaan voi tutustua tarkemmin EMMAn näyttelyä varten tuottaman Puhun koiralleni – koirani vastaa -henkilödokumentin avulla.
Näyttelyn alkupään teoksia tutkimalla huomaa, että Mether-Borgström siirtyi teoksissaan pois esittävistä aiheista pikkuhiljaa, aiheiden vähittäisen abstrahoinnin kautta. Piirustuksellinen toteutustapa sai väistyä ja tilalle tulivat geometriset peruselementit. Niiden myötä maalausten koko kasvoi ja värinkäyttö monipuolistui. 1960-luvulla hän luopui itselleen tärkeästä maisemamaalauksesta ja keskittyi abstraktin muotokielen kehittämiseen. Samaan aikaan hän teki ensimmäisiä kokeiluja myös kuvanveistossa. Muotokuvatilausten ja osin julkisten teosten avulla. Ernst Mether-Borgström, Sirkusponi, 1948, viivasyövytys.hän varmisteli toimeentuloaan, aina 1980-luvulle saakka.
Hänen tyylinsä vakiintui 1970-80-luvuilla, jolloin hän tavoitti kaipaamansa ilmaisullisen selkeyden ja otti käyttöön raikkaat, vahvat värit. Rakkaalla kesäpaikalla Korppiholmassa maalatut guassit olivat Mether-Borgströmille itselleen merkityksellisiä. Ne kiteyttivät parhaiten hänen taiteensa ytimen: spontaanisuuden värin ja muodon käsittelyssä.Jotkut näyttelyssä esillä olevat guassit ovat toimineet luonnoksena suuremmalle maalaukselle, toiset taas ovat itsenäisiä taideteoksia.
Näyttelyn sisällöstä on mahdollista löytää useampikin monipuolista tuotantoa yhdistävä punainen lanka. Yksi niistä on musta viiva, joka lienee peräisin uran alkuvuosikymmenten graafikkoajoilta. Viiva toistuu maalausten pinnalla joka vuosikymmenellä, tosin aina vähän eri oloisena ja näköisenä.
”Maalauksiani ei pidä ottaa leikkinä värillä ja muodolla vaanvoimakkaana tunnereaktiona, ilmaisuna mitä olen, tunnen, elän.” (kirjoitti Ernst Mether-Borgström päiväkirjassaan vuonna 1976)