Ernst Mether-Borgströmin 7 teesiä taiteesta
Vuonna 1977 Gallerie Artekin näyttelyn yhteydessä julkaistut «Seitsemän teesiä» ilmaisevat Ernst Mether-Borgströmin keskeisiä taidekäsityksiä ja suhtautumista luomisprosessiin.
- Taide suuntautui vuosisatamme alussa uudelleen tarkoituksenaan poistaa epäoleelliset tekijät, kuonan josta oli tullut painolasti. Taide teki uusia aloitteita, se avasi uusia näkökulmia kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin.
2. Olemme pettäneet pioneerit, käsittäneet heidät väärin ja aliarvioineet heitä. Olemme vajonneet sekavuuteen ja kaaokseen, toimemme ovat olleet riittämättömiä. Tästä on seurannut viihtymättömyyttä ja suunnittelemattomuutta, ahdistusta ja turvattomuutta, meiltä on puuttunut henkinen kasvupohja. Tästä syystä taide on joutunut kitkerän arvostelun kohteeksi, sitä syytetään yhteiskunnan pettämisestä.
3. Kyseessä on kuitenkin väärinkäsitys, arvostelu on ollut epäoikeudenmukaista. Taiteelta odotetaan vääriä asioita, on tultu sisään väärästä ovesta. Taiteen työskentelytapa on epäsuora, se vaikuttaa alkulähteen tasolla. Se on joutunut parjausten kohteeksi väärien sovellutusten, virheellisten tulkintojen ja halpahintaisten ratkaisujen vuoksi. Korruptio on kalvanut lihan, jäljellä ovat vain alkuperäisten pyrkimysten luut.
4. Meidän on aloitettava alusta uudelleen. Kuvataiteen tulee ennen muuta olla tietoinen rajoistaan ja tehtävästään, sen on suojeltava identiteettiään. Intellektuellissa ekologiassa sillä on oma lokeronsa.
5. Meidän ei tarvitse kumarrella oikealle eikä vasemmalle eikä olla mieliksi teatterille, kirjallisuudelle tai elokuvalle, ei myöskään politiikalle, tieteelle, teknologialle tai millekään muulle. Meillä on viljeltävänä oma sarka, johon mitkään muut toimintamuodot eivät yllä. Eri toimintatapojen ei ole mitään syytä peittää toisiaan.
6. Meidän on tunnettava rajoituksemme emmekä saa antaa sitoa itseämme sellaisiin elementteihin, jotka ovat meille vieraita. Meidän välineitämme ovat värit ja muodot ja se mitä niiden avulla voimme ilmaista. Välineisiimme eivät kuulu sanat eikä teknologia, tavoitteena ei ole saada aikaan sensaatioita, näytöksiä tai pinnallista koristelua – mainitakseni muutamia esimerkkejä runsaasta virheiden kasvustosta, joihin taide on ollut syyllisenä.
7. Kuvataide toimii abstraktien arvojen välityksellä, mikä heijastuu sen muodossa. Se on käsitettävä henkisten arvojen muovaajana ja terapiana, joka koordinoi ympäristössämme tapahtuvien muutosten aiheuttamia sielullisia reaktioita. Taide haastaa meidät kehittämään aistimme täyteen tehoonsa eikä uhraamaan niitä tiedolle, muistille tai täydellisille aivoille, kuten nykyään tehdään. Aivot eivät ole aistielin, ne säätelevät sielullisen ja aineellisen yhteensopeutumista. Me emme toimi kuten yksilöt, joilla on oma kohtalonsa – kaikkien aistiemme täystehoisen yhteistyön avulla – vaan niin kuin jonkin ylimääräisen kontrollielimen säätelemät robotit tai orjat. Aivojen tehtävä on olla palvelija, mutta niistä on tullut herra. Niiden harjoittama terrori ja vallankäyttö on hirvittävää. Me emme hallitse tämän onnettoman tilanteen seurauksia – sotaa, kidutusta, väkivaltaa – sitä itsetuhoa, joka uhkaa ihmiskuntaa. Taiteen työkenttä on ihmissielu – kaiken hyvän ja pahan lähde. Sen tehtävä on puhdistaa ja jalostaa elävä olio, ihminen, mahdollisuuksiensa äärirajoille. En aliarvioi suuria aikaansaannoksia, mutta toimintamme ohjaus on harhateillä.